Uudella kameralla otettuja kukkakuvia. Tuo kamera on siis merkiltään Olympus, minkä tiedän olevan laadukas merkki.

Ja voi että, kun siellä kirkossa oli kuuma! Kukaan ei, ihme kyllä, pyörtynyt ja elossa ollaan edelleen. Kuuma olisi kyllä ollut kotonakin, ilman tätä...

tuollainen ilmastointilaite siis vuokrattiin jostain, ja kyllä on hyvä, sisällä pystyy jopa olemaan. Kissat tosin eivät oikein osaa tuota arvostaa, kun pelkäävät sitä niin.

Siinä pieni asunäyte. Kengät ovat tuolla taustalla, kun niitä ei kärsinyt pitää jalassa kun hiersivät niin :(

Ja tottakai muutama kuva kissoistakin. Tämän päivän (juhlapäivän) saivat kisut oleskella lukittuna ulkohäkkiin. Hyvin nuo näyttivät siellä viihtyvän ja ihailijoita piisasi.

Tänään oli taas ratsastustunti ja sain ratsukseni uuden tuttavuuden, issikkatamman nimeltä Selja. Olin kuullut Seljasta aika ristiriitaisia tietoja, mutta kilttihän tuo ainakin oli. Nuokkui vaan pää alhaalla kun sitä harjailin. Laitoin satulan ja suitset, mutta joudun irrottamaan satulavyön, koska unohdan aina laittaa vyön niiden satulahuovan lenkkien läpi.

Tunnin alussa oli 6 ratsukkoa, kolme issikkaa ja kolme shettistä. Puolessavälissä pari shettistä lähti pois (koska niillä oli ½ tunnin talutusratsastus), joten tilaa tuli lisää. Ihan mitään hirveän ihmeellistä me ei tunnilla tehty, pitkät alkuverkat käynnissä, vähän siirtymisiä ja melko ravipainotteisesti lopputunti. Selja kulki tosi reippaasti, mutta oli vähän laiska ravissa ja testasi, että onko ihan varmasti pakko. Sitten kun vaan jaksoi vähän patistaa, niin kulki ihan reipasta ravia (tai tölttiä :D) ja taisi välillä väläytellä hiukan laukka-askeliakin. Lopputunnista mentiin sellaista ravi-käynti-laukka-laukka-sarjaa uralla. Eli aina neljäsosa maneesia kutakin askellajia, paitsi laukkaa puolet maneesia. Vähän jäi harmittamaan se, ettei laukka noussut, mutta mentiin ravia/tölttiä kyllä senkin edestä, sillä toisinaan sitä vauhtia kyllä riitti! Laukka ei siis noussut oman osaamattamuuteni takia, en vaan oikein vielä osaa antaa laukka-apuja oikein.

Mutta tykkäsin kyllä Seljasta ja mielellään menisin sillä uudestaankin. Tosin seuraava tunti menee kolmen viikon päähän. Ensi viikolla ei ole ja sitä seuraavalla viikolla olen rippileirillä.

Alan kirjoittaa tähän blogiin myös ratsastusharrastuksestani ja ehkä hieman muustakin. Kissat kuitenkin ovat todennäköisesti edelleen pääosassa.

Voisin kertoa hieman ratsastuksesta: Eli olen siis ratsastanut nyt 10 kuukautta ja aloitin ihan alkeiskurssilla. Talli on ihana, kukaan ei katsomut kieroon tai kuiskinut selän takana, vaikka olinkin aloittelija. En ole edelleenkään kovin kokenut, mutta edistyn kokoajan. Tallilla, jossa käyn, on eniten islanninhevosia ja jos joku kehtaa haukkua issikoita, niin käyköön siellä ratsastamassa! Ne issikat ovat suloisia, pieniä, todella kuuliaisia ja varsinkin kilttejä. On siellä muitakin hevosia, suomenhevosia, shetlanninponeja, pari appaloosaa ja pari muuta.

Viimeisin ratsastuskertani oli keskiviikkona, kun olin yhden tuttavan kanssa kahden tunnin maastossa. Tämä oli "kokeneiden maasto", eli laukattiinkin, mutta hyvin pärjäsin. Ratsuna minulla oli edelliseltä kerralta tuttu issikkatamma, Sómadis. Tykkäsin maastoreissusta tosi paljon, laukkaaminen iltapäivön auringossa oli jotain niin mahtavaa! Matkalla kiipeiltiin myös mäkiä ja töltättiin melko pitkiäkin matkoja. (Töltti on issikoiden oma askellaji, joka tässätapauksessa oli ravivauhtista, mutta tasaisempaa istua) Käveltiin myös metsäpolkuja pitkin, jossa ongelmana oli se, että hevoset olisivat halunneet vain syödä puskia :D Takaisinpäin tullessa laukattiin myös yksi ylämäki kevyessä istunnassa, joka oli minulle uusi juttu.

Siinä hieman taustatietoa, mistä tulen viikottain tällä kertomaan. Toistaiseksi ratsastustuntini on maanantaina.

Voitte siis olla varmoja, että täällä pääsette seuraamaan aloittelijaa, ei sellaista, jolla on oma/vuokrahevonen ja kilpailut ovat pääpiste... Unelmani on hevosharrastuksessa muutenkin se, että vanhempana minulla olisi oma hevonen, jolla voisin ratsastaa ilman varusteita.

Tässä olikin pienimuotoinen tauko heti alkuun, sillä olin telttareissulla. Mutta nyt jatketaan bloggaamista ja tänään esittelen "kissojen paikkoja"/ tavaroita.

Yllä Iitun valjaat, tuollaiset nahkaiset. Ihan on hyvät olleet, paitsi että säädöt eivät oikein pysy, eli tuppaa aina välillä valjaat löystymään.

Loistava kuva, mutta Miirulla on siis tälläiset erilaiset valjaat, jossa ei ole ollenkaan sitä mahan alle tulevaa hihnaa. Hyvät, todella hyvät on nämäkin olleet, eivätkä kyllä kurista kissaa, vaikka siltä näyttääkin.

Kissoille on olemassa tällaiset Flexit, mutta niitä ei tule kovin usein käytettyä, harvoin jaksaa monta tuntia kissan  kanssa pusikossa kökkiä.

Koska Flexejä harvoin käytämme, meillä on kissoille "juoksunarut", jotka ovat metsän reunassa. Ne on kiinnitetty toisesta päästä pihakeinuun ja toisesta päästä noihin kahteen kuvassa näkyvään koivuun. Kissoilla on vielä erilliset hihnat, joissa on molemmissa päissä lukot. Näin kissoja on helposti mahdollista siirtää paikasta toiseen, samalla hihnalla.

Silloin, kun kissat eivät ulkoile valjaissa, ne saavat kulkea ulkohäkkiin pesuhuoneen ikkunan kautta. Ylempi kuva on juurikin otettu kissojen ikkunasta. Ulkohäkki on varmaan kissojen lempipaikka talossa, sinne ne haluavat ensimmäisena aamulla ja viimeisenä illalla niitä saa sieltä kutsua sisälle. Tosin kesällä ikkuna on usein auki 24/7. Häkkiin pääsee ihmiset myös ulkokautta, jotta häkissä olevan suuren hiekkalaatikon saa siivottua. Häkin  kooksi voisin arvioida ehkä 3x4m, ja se on tehty tuollaisesta vahvasta verkosta. Pohjalla on laattoja, ennen oli multa/heinäpohja, mutta se meni nopeasti ihan kauheaan kuntoon, joten pohja laatoitettiin. Alemmassa kuvassa näkyy hienot rikkaruohot niissä kohdissa, jossa oli tarkoitus kasvattaa kissoille heinää... Ulkohäkki on muuten tosi kivassa paikassa, aamuaurinko lämmittää suoraan sinne, mutta keskipäivän kuuma aurinko ei. Ei siis tarvitse pelätä että kissoille tulisi lämpöhalvaus.

Ulkohäkin rakentamista suosittelen ihan kaikille kissanomistajille, joilla vaan on mahdollisuus!

Tässä vielä muutama hauska kuva :)

Viimeisessä kuvassa on siis Miirun tassu, joka on hauska siitä, että sen anturat ovat kaksivärisiä. Muiden tassujen anturat ovat tummia, mutta tuossa on myös vaaleaa.

Tänään kissat ulkoilivat, kuten muinakin päivinä. Oli kerrankin vähän parempi ilma, joten menin kameran kanssa kuvaamaan. Meillä siis kissat ulkoilevat valjaissa ja niille on tehty "juoksunarut" metsän reunaan. Kissat jätetään sinne keskenään ja tullaan 10 minuutin välein katsomaan, että jos haluavat sisälle tai ovat jumissa. Tämä on osoittautunut ihan hyväksi taktiikaksi, sillä ne eivät kovinkaan liikkuvaisia ulkona ole. Puskissa istuskelu ja tuulen haistelu on jännittävämpää.

Eli 3 ensimmäistä kuvaa on Iitusta ja loput Miirusta. Viimeisessä kuvassa Miiru syö heinää, sen takia tuo ilme :)

Yllä kuvassa on toinen kissoista, Miiru. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten häntä voidaan myös kutsua nimillä Mussukka, Mirtsu, Miirukka, Ninja, Miirulainen ja Miiru Maukku Mussukka Möttönen :D Tältä neidiltä ei vauhtia puutu, varsinkaan, jos sattuu ninjailemaan itsensä ulkona irti valjaista. Perus katti, ei viihdy sylissä, mutta on seurallinen, toki omilla ehdoillaan. Ulkoilu ja metsästys on se Niirun juttu, ja päästäisiä metsästetään vaikka ihan valjaista käsin. Hiukan nirso ruoan suhteen, mutta herkut kelpaavat ja Miiru osaakin antaa tassua, "vilkuttaa", istua käskystä, mennä maahan (jotenkuten) ja nousta takajaloilleen.

Sitten esittelyyn pääsee Iitu. Kuvaa on muokattu ja siksi se ei ole täysin realistinen, oikeasti Iitun tummat kohdat ovat melko vaaleanharmaita. Iitu on näistä kahdesta isompi ja höpsömpi. Iituakin voidaan kutsua mm. Iitukki, Ryökäle, Roikale, Rohmu, Höpönassu, Nöpöpossu... Nimiä riittää. Suurin osa noista, esim. Roikale, liittyvät siihen, miten Iitu käyttäytyy, kun sen ottaa syliin. Sitä saa roikottaa ja pitää sylissä kuin vauvaa ja toinen vaan kehrää. Iitu viihtyy sylissä (ainakin vähän aikaa), mutta ilmaisee hyvin selkeästi, kun haluaa pois. Muuten Iitu ei olekaan kovin seurallinen. Tässä on varsinainen ruokarohmu, tälläkin hetkellä laihiksella, vaikka ei mikään kriittinen tilanne olekaan. Tämä kun meinaa siskonkin ruoat syödä, jos ei kukaan ole valvomassa. Herkut myös kelpaavat paremmin kuin hyvin, ja Iitu osaa samat temput kuin Miiru.

Ehkäpä tässä oli infoa kerrakseen, kissat ovat siis siskokset, nyt viisivuotiaita neitejä. Ja emme asu maalla, vaikka siltä osoitteen perusteella vaikuttaakin, vaan kaupunki-alueella, tosin taajaman ulkopuolella, onneksi!

Moikka!